Mohsin asteikko

Mineraalien kovuuden määritys on hyvä apuväline tunnistettaessa eri mineraaleja. Itävaltalainen mineralogi Friedrich Mohs (1773-1839) kehitti vuonna 1812 asteikon mineraalien kovuuden määrittämiseksi. Asteikon perusmineraaleiksi hän valitsi kymmenen helposti tunnistettavaa mineraalia. Pehmein mineraali eli talkki sai arvokseen 1 ja kovin tunnettu mineraali timantti arvon 10. Suuremman kovuusasteen mineraali naarmuttaa pienemmän kovuusasteen mineraalia. Huomaa, että joidenkin mineraalien kovuus saattaa vaihdella riippuen siitä, missä suunnassa sitä raaputetaan. Esimerkiksi kyaniitti kuuluu ns. disteenimineraaleihin jonka kovuus vaihtelee naarmutussuunnan mukaan. Naarmutettaessa kyaniittia sälöjen pituussuunnassa sen kovuus on vain 4.5 ja vastaavasti sälöjen poikittaissuunnassa kovuus on 7. Mohsin asteikko on suhteellinen kovuusasteikko. Se kertoo vain mikä mineraali mitäkin naarmuttaa joten se ei anna totuudenmukaista kuvaa eri mineraalien kovuuseroista. A. Rosiwalin vuonna 1896 kehittämän asteikon luvut kuvaavat mineraalien todellista kovuutta. Käytössä on myös F. Knoop'in vuonna 1939 kehittämä kovuusasteikko jonka lukuarvot ovat todellisia kovuusarvoja ja ne on saatu käyttämällä mikrokovuusmittaria sekä pyyhkäisyelektronimikroskooppia.